lavastusest “Kaksismaa / Kaksoismaa”
viis: Antti Autio
sõnad: Anni Mikkelsson
Kaivamme itsemme alkukotiin.
Avaamme isoäitien kurkkupurkit,
hillopurkit ja maakellarit.
Katsomme isoisän viinapulloon,
pyssynpiippuun ja nojatuolin alle.
Loitsime, igatseme, maname:
unustatud laulud, äraleierdatud viisid,
südamelöögid me kehade sees,
Soome laeva öise disko rütmis kõikudes.
Me rakennamme Suomen sillan kaljakärryistä,
maanantaiaamun ensilautan väsyneistä silmistä.
Ja me rakennamme Suomen sillan kaljakärryistä,
maanantaiaamun ensilautan väsyneistä silmistä.
Tõstame üles põrandalauad.
Lükkame kõrvale esiema kummuti,
vana sohva ja raudvoodi.
Klopime puhtaks lipud ja vaibad,
avame uksed ja aknad.
Kutsumme, kaipaamme, manaamme:
unohdetut laulut, puhkisoitetut iskelmät,
kehojemme kätketyn sykkeen,
Tallinanlautan nuhrudiskon heiluvan rytmin.
Me ehitame Soome silla õllevankritest,
esmaspäevahommikuse laeva väsind silmadest.
Ja me ehitame Soome silla õllevankritest,
esmaspäevahommikuse laeva väsind silmadest.
Etelännaapuri, oletko siellä?
Sõber põhjast, kas ikka veel tead?
Meil meri, mets ja maa, on sama kõlaga!
Meri, metsä ja maa, soivat meillä samaa!
Me rakennamme Suomen sillan kaljakärryistä,
maanantaiaamun ensilautan väsyneistä silmistä.
Me ehitame Soome silla õllevankritest,
esmaspäevahommikuse laeva väsind silmadest.